Kuvia syntymäpäivätarjoiluista

Maalis-huhtikuun vaiheessa oli hiukan kiireisiä päiviä.

Ensin vietimme isän kanssa 130-vuotissynttäreitä. Meillä oli tuplasyntymäpäivät (isä 80- ja minä 50-vuotta, meillähän on vain viisi päivää väliä syntymäpäivillä). Näin se oli kaikista helpointa ja etenkin, kun vielä sattui niin kivasti, että me saimme veljeni kanssa kummankin jälkikasvun paikalle yhtä aikaa pitkäperjantaiksi, niin se kruunasi kaiken. Helpointa kaikille -niin vieraille kuin meillekin- ettei tarvinut järjestää juhlia kahta kertaa viiden päivän aikana samalle porukalle. 

Ystävät järjestivät minulle sitten seuraavan viikon tiistaina yllätysjuhlat ja koska olin aikonut tuon samaisen porukan kutsua synttärikahveille, niin hehän toki saivat kahvikutsun, vaikka yllärit olivat minulle järjestäneetkin ja jälleen leivottiin lisää. 

Kaikki ystikset eivät tietenkään päässeet sunnuntaina, joten heille leivottiin oma kakku ja sitten naapureita, kummipoika ja muita sukulaisia, jne .... ELI ... En enää lopulta pysynyt laskuissa mukana, montako juustokakkua ja lohikierretaikinaa väänsin reilun viikon sisällä :) 

130-v.juhlien juustokakku näytti tältä. Minulla on vielä paljon opittavaa, miten ruusuja tehdään. Jos olisin arvannut, että kesken leivontakiireiden joutuisin hammaslääkäripäivystykseen, niin olisin harjoitellut ruusuja jo edellisellä viikolla -neljä tuntia pois kahden päivän leivonta-aikataulusta on aika paljon kallista työaikaa! Asialle ei voi enää mitään, tärkeämpää oli kuitenkin kakkujen maku! Minä olin päättänyt kuitenkin, että kaikki valmistetaan itse (tai siis minä valmistan), niin näin tehtiin. Veljenvaimo teki bostonkakun, munavoin ja paistoi esipaistetut coktail-piirakat (jotka nekin minä valitsin, niiden piti olla Fazerin Vuoksen piirakoita ... -lienen hieman ronkeli).

Jauheliha-riisipasteijoita, lohikierteitä, coktail-piirakoita munavoilla ja lusikkaleipiä :)

Pumpulikakkua ja piimäkakkua.

Koskaan aiemmin en ollut tehnyt ainuttakaan piimäkakkua, eikä minulla ollut minkäänlaista käsitystä, miten sellainen tehtäisiin, mutta lupasin semmosen valmistaa. Molemmat kakut ovat nimittäin isän suosikkeja ja äiti niitä meille aina leipoi -- minähän päätin onnistua.

Naapurit lupasivat toimia makutuomareina ja kumpikin kehui siihen malliin, että olisivat halunneet ilmeisesti syödä koko koekakun. No eihän niitä piimäkakkuja lopulta tullut kuin kolme kappaletta :D 

Täytekakku tuntui maistuvan ... 

Ystäville juustokakkua vaaleansinisillä "ruusuilla" sekä lohikierteitä, jotka olivat juuri hetkeä aiemmin tulleet suoraan uunista. -Niin ... ystikset halusivat juoda nämä 50-vuotiskahvit Muumi-mukeista, kun kuulivat, että olin laittamassa pöytään Myrna-kuppeja :D :D No, ehkä ne Myrnat eivät olisi olleet oikein heidän teemaansa sopivat, sillä sainhan heiltä lahjaksikin Muumia ... 

Ystäville kuohuvaa ... :)

Seuraavassa postauksessa sitten ohje lohikierteisiin.